Satuin jokin aika sitten lukemaan erään artikkelin, jossa toimittaja kirjoitti kodin ominaistuoksusta, sekä siitä miten esimerkiksi lasten kaverit ovat kommentoineet heidän kotinsa tuoksua. Tämä aihe kosketti itseäni erityisesti, sillä olen jostain syystä hyvin herkkänenäinen ja tarkka omista kotini tuoksuista. Itseasiassa usein kotiin tullessa saatan jäädä tunnustelemaan, miltä kotimme oikeasti tuoksuu. Todellisuudessa varmaan hyvin harvoin haistan kotimme ominaistuoksun, siihen jo niin hyvin tottuneena, mutta ystäväni kommentti “täällä tuoksuu hyvälle”, sai minut vakuuttuneeksi tuoksun olevan miellyttävä.

Toinen syy miksi aihe on minulle tärkeä, on edellisen kotimme, vanhan 60-luvun talon ominaistuoksu, joka tuoksuu usein tuon ikäluokan vanhoissa taloissa ja päätelmäni mukaan johtuu siihen aikaan käytetystä liimapuulevystä, jota meidän silloisessa talossa oli edellisen omistajan remontin jäljiltä mahdollisesti jätetty yhteen päätyseinään. En koskaan päässyt sinuiksi tuon tuoksun kanssa ja asia häiritsi minua etenkin siloin, kun reissasimme matkoille ja matkalaukkuihin pakatut vaatteet muistuttivat minua taas kotimme ominaistuoksusta. Älkääkä nyt luulko, että kyseessä oli homeen haju, sillä hometta talossa ei ollut. Tämän varmistimme jo homeelle aiemmin altistuneen ja siitä astmaan sairastuneen perheenjäsenemme asuessa oireettomana talossa, sekä taloon teetetyillä kartoituksilla.

Viime talvena muutimme uuteen taloon. Ensikertaa astuessani sisälle omistamamme talon eteiseen, haistelin uuden kotimme ilmaa…. siinä tuoksui vahvasti koira ja ehkä vielä tarkemmin ajateltuna hieman märkä koira. Kodissa oli vuosia asunut ainakin kolme koiraa yhtäaikaisesti ja koirien tuoksu toivotti meidät tervetulleeksi vielä silloinkin, kun edellinen omistaja oli muuttanut pois talosta. Meidänkin perheeseen kuului aiemmin suuri koira ja muistan, kuinka ystäväni kylään tullessa kommentoi kodissa tuoksuvaa koiran ominaishajua… ei tietenkään pahantahtoisesti, mutta tämä jäi hyvin mieleeni. Siispä ennen muuttoa, pesin talomme kaikki pinnat kauttaaltaan ja maalautimme kotimme seinäpinnat. Näin varmistuin siitä, että uusi kotimme ominaistuoksu olisi jotain muuta kuin märkä koira.

Pakko todeta, että heti tuoksutikut aseteltuani tiloihin, huomasin lähes välittömästi, miten huoneisiin oli leijunut pehmeät aromit ja mieltä rauhoittavat tuoksut. Minun oli muutaman kerran varmistettava asia vielä käymällä eri tiloissa yhä uudelleen, kuten alapihan toiletissa, jossa tuoksu oli erityisen miellyttävä, kun tila oli suljettu ja pieni.

Nyt yli viikkoa myöhemmin tuoksujen asettamisesta, voin yhä nauttia niiden levittämästä hienoisesta tuoksusta kotiin tullessani. Rakastan tuoksuja ja myös tuota diffuuserin tuomaa lempeää aromikasta höyryä, joka rauhoittaa mieleni kiireisen viikon jälkeen saunamökkimme pienessä tuvassa, takkatulta katsellen.